Kävin katsomassa Les Misérablesin keskiviikkona. Se oli hyvä, muttei saanut mussa aikaan mitään valtavaa woah-tunnetta. Sai se mut itkemään (paljonkin), mutta oli kuitenkin turhan Hollywood. Lempiasiani elokuvassa oli mahtava valaistus, siihen kiinnitti heti alusta asti huomiota. Se oli aika woah. Musiikkipainoitteisuus tuntui aluksi jopa minusta, musikaaleja suhteellisen paljon kuluttavasta ihmisestä, aika oudolta. Elokuva oli hirveän musikaalimainen... mutta kuitenkin elokuva. Tyylikäs se oli, muutenkin kuin valaistuksen osalta, mutta yksi tietty huono kuvakulma häiritsee vieläkin (hah).
Näyttelijät suoriutuivat yleisesti loistavasti, mutta Mariuksen näyttelijä Eddie Redmayne oli vähän pettymys - ei sillä, että se olisi ollut huono, mutta minulla oli suuria odotuksia, jotka eivät ihan täyttyneet. Redmayne näytteli nimittäin eräässä lempisarjoistani (Taivaan pilarit/The Pillars of the Earth), jossa rakastin miestä ihan valtavasti. En tiedä miten paljon eroa oikeasti oli, mutta nyt tuntui, että Jack oli paljon uskottavampi kuin Marius. Ehkä se johtui siitäkin, ettei Mariuksen lauluääni ollut ihan henkilökohtaisten mieltymyksieni mukainen. Tarina oli mielenkiintoinen (ja historiallisuus on ainakin mulle aina plussaa), mutta asiat tulivat vähän liian suoraan eikä tapahtumiin oikein tuntunut kuitenkaan olevan tarpeeksi kosketuspintaa. Itseeni iski parhaiten vallankumousliikkeen vaiheet. Ilman sitä ulottuvuutta koko elokuva olisi jäänyt - minun mielestäni - aika köyhäksi, se toi sopivasti twistiä ja sitä tiettyä kohtalokasta tunnetta tulevaisuudesta ja yhteisestä asiasta. Vive la France! Lempihahmonikin oli Enjolras, kapinallisten johtaja, jonka nimeä en edelleen muista oikein. Aaron Tveit oli roolissa kuin kotonaan (ja muistutti jotenkin jännästi Damien Lewis'iä, unohtamattakaan kiharoita, joita en voi vastustaa miehillä).
Joka tapauksessa Les Misérables on elokuva, josta ei oikein voi olla pitämättä. Siinä on vähän kaikille nautittavaa - jos pidät anarkiasta, 1800-luvusta, Ranskasta, musikaaleista, romantiikasta tai vaikkapa zombietaisteluista, tulet todennäköisesti pitämään myös Les Misistä. Suosittelen, tulee olemaan vähintäänkin mielenkiintoinen katselukokemus. Eikä niitä kaikkia ehdokkuuksiakaan oltu ihan hatusta revitty, vaikka tietyiltä osilta elokuva jättikin parantamisen varaa. Nyt haluaisin ihan hirveästi lukea alkuperäisen kirjan ja vertailla, miettiä mitä olisin itse tehnyt toisin ja nähdä miten syvälle kirja uppoaa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti